Kestävä kehitys, vihreä talous vai degrowth? -työpajan yhteenveto

Järjestäjät: Suomen luonnonsuojeluliitto (Jouni Nissinen), Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus ViSiO (Mikko Airto)

Työpajasta nousseet pääviestit:

- paikallisuuden edistäminen resilienssimielessä eli globaaleja riippuvuussuhteita katkomalla ja kansallista omavaraisuutta korostamalla (promotion of locality by cutting global interrelationships and stressing local self-sufficiency)

- realistisempi ja laveampi ihmiskuva on positiivista degrowth-keskustelussa (more realistic and broader definition of humanity is clearly a positive aspect in the degrowth discussion)

- positiivisuutta mukaan viestiin: vaikka vie tottumuksia pois niin antaa myös uutta (messages need to be positive: even if we are forced to loose some habits we gain new and more exciting ones)

Muita keskustelusta suodattuneita asioita:

- Paikallinen rules, YK:lla ei osaa eikä arpaa

- paikallisuuden edistäminen resilienssimielessä eli globaaleja riippuvuussuhteita katkomalla ja kansallista omavaraisuutta korostamalla

- takaisin kansalaisyhteiskuntaan, vastuuseen, omavaraisuuteen ja lähituotantoon

- jos kansallisella tasolla voimakkaampia kollektiivisia toimijoita, tämä loisi painetta myös kv-neuvottelupöytiin

- kun YK-järjestelmä olemassa kuitenkin, niin täytyisi varoa sitä, ettei meidän näkemykset kuulosta länsimaisen keskiluokan päiväunilta. Kehitysmaiden kasvutarpeet otettava huomioon.

- meillä voi olla yhteinen visio, mutta kansallista ei voi viedä suoraan kansainväliselle tasolle

- kohtuutalous yksi hyvä termi

- viestinnän moninaisuus: eri viestintä eri tavoin eri ryhmille, minkälainen se viestinviejä on?

“17-vuotias vihernuttu Kuusamon yhteismetsään”

- tärkeää viestiä monen kanavan kautta: kaveripiirissä, YK:hon päin ja kaikkea siltä väliltä

- tupakointi: tavat muuttuivat nopeasti, kun tiedettiin, miten kerrotaan (esitettiin myös vastalause tupakoitsijoiden syyllistämisestä)

- eri alojen toimijoita yhdessä viestimässä, kun tämähän EI ole pelkkää keskiluokkaista hapatusta (eihän?)

- realistisempi ja laveampi ihmiskuva on positiivista degrowth-keskustelussa

- positiivisuutta mukaan viestiin: vaikka vie tottumuksia pois niin antaa myös uutta

- YK voisi olla näyttämö, jossa uusia globaaleja standardeja ajetaan käyttöön (Kiviniemen hallitus peräti miettii tätä). Tavoitteet kristallinkirkkaaksi ja julkisiksi, joilla sinne mennään. Sitten voidaan katsoa, mihin niillä päästiin.

- ympäristökasvatuksen merkitystä ei pidä unohtaa, ei ole sama asia kuin KeKe-kasvatus vaan paljon laajempi kuin KeKen välinearvoihin pohjautuva luonnon hyödyntäminen

- vapaa-ajasta statussymboli, erilaisia tapoja viettää vapaa-aikaa

- työn tasausjärjestelmiä, esim. asuinkustannusten laskemista hyödyntäen

- verotuksen ohjaus, vapaa-aika, ei pidä hylätä vanhoja juttuja

- kohtuuden oltava normaalistettua, kasvuhegemonia murrettava

- monipuolista viestintää, myös tekemällä oppimista

- kannattaako YK:hon yrittää vaikuttaa, ja jos niin miten?

- jos kohtuutalouden ajatus saataisiin johonkin YK:n ohjelmaan mukaan, olisi iso viestinnällinen saavutus