Pienryhmä 2: Miten yritykset voivat edesauttaa kulutuksen vähentämisessä ja kulutuskulttuurista luopumisessa?

Ryhmässä pohdittiin vastauksia seuraavaan kysymykseen: Miten yritykset voivat edesauttaa kulutuksen vähentämisessä ja kulutuskulttuurista luopumisessa?

Kaiken kaikkiaan kysymys koettiin todella tärkeäksi, vaikkakin haastavaksi.

Nykyisten käsitteiden käyttö osoittautui hankalaksi. Esimerkiksi yritys, kulutus, tuottaminen, lisäarvo ja tehokkuus ovat jo valmiiksi latautuneita käsitteitä meidän nykyisen talousmallin mukaan.  Tästä huolimatta keskustelu kävi vilkkaana ja yritysten (organisaatioiden, uusien organisoituneiden muotojen) roolit koettiin erittäin tärkeiksi kulttuurimuutoksen – pois kulutuskulttuurista – aikaansaamisessa. Vielä mainittakoon, että keskittyminen pelkästään kulttuurimuutoksen aikaansaamiseen oli vaikeaa, ja keskustelu sisälsi pohdintaa myös mm. yritysten nykyisistä toimintatavoista, tuotantomalleista, yrityskulttuurista ja toiminta-ajatuksista. Yrityskulttuurin merkitys, yrityksen sisäinen toiminta ja johdon sitoutuneisuus degrowth-ajatteluun nähtiin oleellisina elementteinä yritysten roolin näkökulmasta. Näihin liittyen kysymykseksi nousi erityisesti se, mikä motivaatio yrityksillä on/olisi toimia ns. muutosagentteina ja vähentää vallitsevaa kulutuskulttuuria. Tässä yhteydessä sana ”yritys” pitäisi määritellä uudestaan.

Kulutuskulttuuriin liittyen pohdittiin mm. sitä, mitkä ovat kulutuskulttuuria ylläpitävät asiat. Näitä mainittiin olevan halpa hinta (joka perustuu pääosin halpaan energiaanraaka-aineeseen ja halpoihin työvoimakustannuksiin), määrän painottaminen laadun sijaan, statuksen ylläpitäminen/hakeminen, (turhien) tarpeiden synnyttäminen esim. markkinoinnilla, ajan puute (asioiden hyvin tekeminen vaatii aikaa, kiireessä tulee kulutettua ”huonosti”). Asenteisiin vaikuttaminen ja niiden muuttaminen ei kuitenkaan vielä riitä: toiminnan tulee myös muuttua. Ratkaisuksi näihin tarjottiin mm. seuraavia ajatuksia:

Tuotteen elinkaaren pidentäminen

- Vanhan arvostus tulisi saada takaisin, tuunaus ja käsityöläisyys kunniaan!

- Laadukkaiden tuotteiden tekeminen huonosti suunniteltujen ja helposti korvattavien sijaan

- Uuden tuotteen sijaan myydään (huomaa käytetty käsite) muuta: palvelua, aikaa, hyvinvointia, helppoutta, tarinaa, tunnearvoa à uusi lisäarvo = myydään vain oleellinen sisältö

- Lainaus-/jakamis-/ ym. palvelut, esim. kuinoma, käytettyjen tavaroiden kaupat

- “Panttiajattelu” tuotteisiin, eli tavaralle arvo sen käytön jälkeenkin

Tarvittavat rajoitteet ja uudenlainen toiminta- ja tuotantokulttuuri

- Uudenlaiset sertifikaatit, kokonaisvaltainen ja täysin läpinäkyvä informaatio tuotteen valmistusprosessista pakolliseksi, esim. ”halpuuden hinta” (raaka-aineen tuottajalle on maksettu sen ja sen verran ja tekijän palkka on xx euroa/kk)

- Kestämättömien tuotteiden/palveluiden tekeminen pitäisi saada kannattamattomaksi, tarvitaan siis pakotteita, rajoitteita ja insentiivejä

- Kestävät tuotteet/palvelut ”mageemmiksi” eli haluttavammiksi, luodaan esim. haluttuja ja toimivia degrowth-brändejä

- Uuden vaatteen, isän city-maasturin, tai massatuotetun tavaran omistaminen olisi ”tosi noloa”; otetaan käyttöön ”kunniamerkit” tuotteen käyttöiän mukaan; tuotantoprosessi = tarina

- Omat purkit, pullot ja astiat mukaan ostoksille, tämän konseptin laajentaminen kaikkiin kauppoihin

- Yrityspuoli voisi vaikuttaa tuotteen/palvelun ”houkuttelevuuteen ja seksikkyyteen” à laadun ja pysyvyyden tekeminen haluttaviksi ja perusoletuksiksi, tämä tapahtuu esim. osoittamalla tuotteen/palvelun toimivuus, ihmiset täytyy saada kokeilemaan uusia tapoja!

- Yrityskulttuuri perustuu tällä hetkellä pitkälti voiton tavoitteluun, joka edellyttää kulutusta, miten yhtälön voisi kääntää? (esim. yritys ”tiukkoihin kahleisiin”?)

- ”Valistustoiminta” tarpeellista, yritystoiminnan erilainen mittaaminen

- Voiko yritys vähentää kulutuskulttuuria ”mainstreamissa”?

Elämäntapa ja tarpeet

- Tarpeet vs. halut: mitkä ovat ihmisten jokapäiväisen elämän tarpeet à minkälaisia insentiivejä tarvitaan siihen, että ei tarvitse kuluttaa?

- On tärkeää jäljittää arjen rutiinit ja käytännöt, niin että voidaan palvella ihmisten todellisia tarpeita

- Millainen ”status” edustaa degrowth-kulttuuria? ”Yksinkertaisuus kunniaan”, ”aika statussymbolina”?

- Voisiko Reilun kaupan –malli toimia esimerkkinä: edelläkävijäyritys/-organisaatio, joka näyttää mallia & tarjoaa uudenlaista toimintatapaa

- Miten tukea ja mahdollistaa todellinen degrowth-ajatusmallin mukainen valinta? Esim. ekovaatteet, ekomeikit…? Syyllistäminen ei toimi, miten tarjota vetoava vaihtoehto?

- Identiteettien tukeminen degrowth-maailmassa

Loppukeskustelun pääkommentit:

I Millainen on degrowth-talous?

II Paluu ruohonjuuritason hyvinvointiin, eli paluu ihmisen peruslähtökohtiin = perustarpeisiin

III Uuden terminologian luominen, käsitteiden uudelleen määrittäminen à muutos vaatii uutta kieltä ja uudenlaista toimintaa

IV Holistinen näkökulma hyvinvointiin, mm. koulutus ja sen vaikutus sekä tieteiden välinen yhteistyö

V Vaikuttaminen, vapaus, valta ja demokratia – miten ja kenelle?

VI Median rooli, mediakytkökset ja niiden selvittäminen