Maailmasta on tullut kylä, ja kylä täyttyy ihmisistä. Nykyisin meitä on jo noin seitsemän miljardia. Mukaan mahtuu vielä: kaikki maailman ihmiset sopisivat seisomaan 2 000 neliökilometrin alueella, vaikka maapallon pinta-ala on 500 miljoonaa neliökilometriä. Väestönkasvu kuitenkin kiihtyy koko ajan. Nykyisin maailman väestö lisääntyy noin 220 000 ihmisellä päivässä (Population Reference Bureau).

Saharaan suunnitellaan aurinkovoimaloita, mutta kiinalaiset eivät enää kulje polkupyörillä. Päiväntasaajallakin tarvitaan nykyisin jääkaappeja, vaikka siellä on eletty viime aikoihin saakka ilman. Näin ei voi jatkua: kasvava ihmiskunta joutuu ottamaan yhä tarkemmin huomioon ympäristön, jossa se elää. Luonto ei ole enää tyhjä, vaan se täyttyy ihmisistä ja tyydyttyneiden tarpeiden sivutuotteista. Maailmankylästä on kasvamassa kaupunki, jonka viemäröinti on epäkunnossa: maailmaan ei voi asentaa poistoputkea.

Onko ympäristöllä rajat? Mikä on ympäristö, miten se rajataan? Kielessä ympäristöllä on rajat vasta kun ne luodaan, mutta symbolinen käsitteistö pyrkii osoittamaan hyvin konkreettisen ongelman: tarvitsemme enemmän luonnonvaroja, kuten öljyä, kuin pystymme tuottamaan.

Kansainvälisesti maapallon kantokyvystä on keskusteltu kolmekymmentä vuotta (Meadows et al. 2004) ja nykytiede pyrkii osoittamaan turvarajoja ihmiskunnalle (Rockström et al. 2009). Viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana on todettu maailman talouden tuplaantuneen. Samalla maapallon ekologisen kantokyvyn rajat ovat ylittyneet (Meadows et al. 2004). Typen käyttö maataloudessa rehevöittää vesistöjä ja metsänhakkuiden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat biotooppien muutokset vähentävät maapallon lajistoa.

Kansainväliset lyhenteet kuten IPCC ja MA viittaavat hankkeisiin, joissa tutkitaan yhteiskuntien ympäristövaikutuksia ja kehitetään holistisia menetelmiä vaikutusten arviointiin. Valtiot, monikansalliset yritykset ja kansainväliset tutkimuslaitokset hahmottelevat maailmankylän kehitystä. Millainen rooli yksilöille ja kansalaisjärjestöille kuuluu? Voiko Suomella ja suomalaisella kulttuuriperinnöllä olla tähän jotain annettavaa, vai tulisiko asiaa tarkastella teknis-tieteellisesti?

Tingimmekö siis tarpeistamme vai tehostammeko tuotantoa, vai sekä että? Vai onko valistuksen perinne riittämätön käsittelemään sivilisaation ja luonnon monipuolista vuorovaikutusta? Onko lokalisaatio vastaus globalisaatioon? Vastuuta näistä kysymyksistä ei voida jättää seuraaville sukupolville, vaikka myös heidän täytyy niihin vastata.

Tommi Kauppinen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa.

Lyhenteet

IPCC – Intergovernmental Panel on Climate Change, vuonna 1988 perustettu ilmastotieteellinen työryhmä.

MA – Millennium Ecosystem Assessment, YK:n yhteyteen perustettu ekosysteemejä tutkiva työryhmä.

Lähteet

Meadows, D., Randers, J. & D. Meadows (2004) A Synopsis – Limits to Growth: The 30-Year Update. Rooman klubi. Earthscan.

Rockström et al. (2009) ”A safe operating space for humanity”. Nature 461, 472–475.